Kuka täällä kirjoittaa - Kirsi

Jos nyt aloitetaan sillä että mun nimi on Kirsi

Koirista Taavi on siis mun omaisuutta. Omaa koirataustaa mulla on vanhempieni luona asuvasta Ennistä. Oon ihan taaperosta asti ollut hurahtanut koiriin, ennen puhekykyä imitoin koiran haukkumista ja tosi kivasti räksytin itse ikkunassa ohi kulkevillle koirille. Lopulta koko ikäni ruinattua koiraa sain vanhempien suostumuksen tai niiden sanoin asia meni "harkintaan". Parin vuoden harkinnan jälkeen oli roduksi päätetty Cavalier Kingcharlesinspanieli ja kasvattaja valittuna. Yksi pentue ehdittiin sieltä missaamaan, mutta seuraavasta valikoitui meille meidän oma Enni. Se oli syntyessään "värivirheellinen" liiallisesta valkeudestaan, mutta kuitenkin varttuessaan Ennille kasvoikin dominoivasti ruskea turkki ja valkoinen jäi todella vähäiseksi.

Oman pienen spanieli unelman kanssa tuli touhattua kaiken aikaa. Kierreltiin mätsäreitä ja käytiin koiraleireillä, silti oma unelma pienestä agikoirasta kaiversi mieltä ja harmitti etten saanut Enniä syttymään lajille. Haaveilinkin jossain vaiheessa shetlanninlammaskoirasta toiseksi koiraksi, mutta tätä tahtoa en koskaan saanut läpi. Jossain vaiheessa Ennin sterilisaation jälkeen, sen muutokset koiran luonteeseen ja turkkiin sai meidän yhteiset harrastukset lopahtamaan. Nykyisin Enni on aivan äitini koira ja harrastaa itselle ominaisinta karvakaveri toimintaa.

Muutettuani omilleni poikaystäväni kanssa, ei mennyt kauaa kun koiraton koti alkoi synnyttämään pientä koirakuumeen kipinää. Hain Enniä kylään ja hoitoon sekä surin ettei se koskaan sopeutuisi elämään kerrostalossa. Kaksi vuotta arkea ilman koiraa oli tehnyt tehtävänsä ja on-off koirakuume paheni syksyllä 2012 toisin sanoen vakavaksi. Minulla oli viimeinen lukuvuosi ammattitutkintoa jäljellä ja se näytti masentavan täyteläiseltä. Halusin motivoida itseäni ajatuksella että valmistuttuani, keväällä -13 otan koiran. Luin yötäpäivää koirajuttuja, hain vanhat rotu- ja koulutuskirjat lapsuudenkodin kirjahyllystäni ja tein lukemattomia rotutestejä. Halusin keskikokoisen koiran ja olin jo lähes päätynyt fieldspanieliin kunnes yhtäkkiä silmiini törmäsi kuva shetlanninlammaskoirasta. Välittömästi muistui mieleeni nuoren minän palava haave rodusta ja valinta oli sillä selvä.

Muistan sanoneeni että ihan vain tyynnytelläkseni omaa koirakuumettani, haluan siemailla kasvattajatarjontaa. Nappasin rotuyhdistyksen pentuvälityksen sivuilta muutamia kasvattajia ja aloin välittömästi kirjottamaan sähköpostia tiedustellakseni kevään pentueita. Oma haaveeni oli uros ja ihailin suuresti bluemerleä värinä, olin silti valmis joustamaan molemmista vaatimuksistani. Ei mennyt päivääkään kun sähköpostiin oli tullut vastaus jo yhdeltä kasvattajalta, sydän hakkasi ja hiki virtasi sormissa. Sain mieluisan vastauksen Ninalta ja vaihdoimme päivän aikana parit meilit. Nina kertoi että keväälle mahdollisesti soopelipentuja suunnitelmissa ja että nyt olisi jaloissa vielä yksi bluemerle uros vapaana. Varovasti kysyin poikaystävältä että olisiko aivan hullua jos pentu tulisikin jo jouluksi? Jostain kumman syystä tähän ei löytynyt vastalauseita ja näin ryhdyin sopimaan päivää jolloin lähtisin pentua katsomaan.

Kaikki tapahtui aika vilkkaasti ja muistan että vain ehkä päivää tai kahta aiemmin olin vasta myöntänyt äidilleni että minulla on koirakuume ja nyt pitikin sanoa, että lainaatkos autoa, käyn katsomassa pentua. Arvetenkin äiti jarrutteli päätöstä ja epäili että onko tämä nyt ollenkaan hyvä idea. Ensimmäisellä kerralla menin katsomaan pentuja ystävän kanssa, rakastuin aivan täysin pieneen siniseen poikaan ja päätös oli lukittu. Halusin viedä poikaystävänkin katsomaan pentua, joten sovittiin pian uusi tapaaminen. Toisen tapaamisen jälkeen koko ilta meni aikamoisissa söpöysövereissä, seuraavana aamuna tekstailtiin että miten maltetaan odottaa minun työharjoittelun loppumista, haluaisin hakea pennun heti kotiin. Siinä sitten todettiin, että kyllä se onnistuu ja laitoin kasvattajalle viestiä että voidaanko sittenkin hakea pentu sovittua aiemmin. Viimein Taavi saapui meille kymmenen viikon ikäisenä 30.11.2012 <3

Tällä hetkellä Taavi on reilu yksivuotias shelttiriiviö. Touhuihin kuuluu temppuilu ja sinnikäs jonotus omaan agin alkeisryhmään paikallisen koirakillan hoiviin, täällä kuitenkin jonot ovat todella pitkät ja näillä näkymin omaan ryhmään päästään aikaisintaan ensi kesänä. Siihen asti ois tarkoitus tehdä agiin valmistuvia harjoitteluita kotioppilaana ja ennen kaikkea, pitää hauskaa. Taavi on omillaan kun saa juosta irrallaan ja lujaa joten viikoittain on tullut tavaksi käydä jossain irrottelemassa. Tähän kiva teholisä on shelttiyhteisystä bongattu pieni ja pippurinen vahvistus Viivi josta on kuoriutunut mahtava leikkikaveri Taaville.



Hyvää Joulua toivottelee Taavi ja Kirsi!