Kuvaukset

Matka Kokkolasta Ouluun oli raskas, mutta vaivan arvoinen. Oulun Animagissa sai hyvää palvelua ja koin oloni luottavaiseksi. Lääkäri tutki ensin Viivin sydämen (terve!), polvet (terveet!) ja sitten silmät (terveet!). Silmistä löytyi kuitenkin monia ylimääräisiä ripsiä sekä ylä- että alaluomista. Olin tietoinen ripsistä, muutamia olen nyppinytkin pois pinseteillä. Lääkäri kuitenkin sanoi, että jäljellä olevat ovat niin hentoja ja pieniä, ettei niiden pitäisi vaikuttaa elämään millään tavalla. Toivotaan, että asia todella on näin.

Silmien tutkimisen jälkeen Viiville pistettiin takapuoleen rauhoittavaa -eikä aikaakaan kun karvavauvani kuorsasi sylissäni. Lääkäri nosti hänet omille käsivarsilleen ja jutteli mukavia, mutta Vippe katseli vain minua silmät hieman raollaan...  Pahaa teki katsella, kun koira kannettiin toiseen huoneeseen. Itse menin odotushuoneeseen istumaan ja panikoimaan.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen lääkäri haki minut. Viivi oli kuulemma heräämössä ja pääsisin hänen luokseen ihan kohta, mutta ensin menisimme katsomaan kuvat. Lääkäri näytti jokaisen kuvan näytöltä yksitellen, samalla selittäen. Kaikki kunnossa! Lonkat arvioitiin B/B, mutta ne olivat kuulemma oikein terveet ja niiden puolesta saisimme harrastaa ja tehdä mitä ikinä haluaisimme. "Näillä lonkkien puolesta koira elää pitkän ja terveen elämän." Lonkkamalja olisi kuitenkin saanut olla hieman syvempi.

Viivi ei meinannut millään malttaa herätä tähän päivään. Kun jalat kantoivat, kävelimme heräämöstä odotushuoneeseen (hieman horjuen). Neiti laittoi oven vieressä pepun maahan, istui kaikkia ihmisiä ja eläimiä katsellen ja päätti alkaa ulvoa. Koko odotushuone naureskeli meille, ja vastaanottotiskin hoitaja sanoi, että se taitaa olla perjantai-krapula nyt... Jos joku on perjantaina kahdelta iltapäivällä krapulassa, on minun mielestäni kyllä syytä huolestua ;) Viivi oli jo loppuillasta virkeä, kunhan nukkui muutamien tuntien automatkan.

Jostain syystä meiltä veloitettiin enemmän kuin mitä sähköpostiin aiemmin kalahtanut hinta-arvio oli luvannut. Asia suoraan sanoen _ärsyttää_, sillä en ollut huomioinut budjetissani edes sitä, että kennelliiton viralliset lausunnotkin maksavat vielä 92 euroa. IHAN TAJUTONTA!

...Virallisia tuloksia odotellessa.

 

'

    

Nämä ovat nyt siis ne ihan aidot ja oikeat kuvat. Jos joku näistä ymmärtää ja osaa tulkita, antakaa kuulua! Mieluusti kuulisin jotain arviota/mielipidettä.

Katja ja Viivi                                                                                                                                     

Jännitys tiivistyy

Huomenna koittaa päivä, jota olen miettinyt ja murehtinut etukäteen aina pennun ostosta saakka. Viivi alkaa lähennellä 1,5 vuoden ikää, ja nyt on tullut aika kuvauttaa ja tutkia neiti virallisesti. Huomenna siis suuntana Oulun Animagi... Siellä Viiviltä tutkitaan silmät ja sydän, sekä kuvataan selkä, polvet, kyynärät ja lonkat.

Eniten minua pelottaa rauhoittaminen. Mitä jos jokin meneekin pieleen, eikä Viivi enää herääkään? Toisaalta, todennäköisyys rauhoittamisen epäonnistumiseen (ja vakaviin seurauksiin) on todella minimaalinen. Kannattaako tällä pelolla siis vaivata päätään tässä vaiheessa? Ei. Aiheutan itselleni vain vatsahaavan...

Ja sitten, ne tulokset... Tiedossa on, että Viivillä on ylimääräisiä ripsiä: olenhan nyppinyt niitä pois useammankin. Sydämen uskon olevan kunnossa. Mutta entä lonkat, polvet, kyynärät, selkä? Tiedän liian monta tarinaa, joissa täysin oireettomalta koiralta onkin löydetty D- tai E-lonkat. Mitä jos...? Annoinko Viivin liian aikaisin alkaa kävellä portaita? Annoinko sen hyppiä liian pienestä sänkyyn/sohvalle ja alas? (Vai onko näillä asioilla edes oikeasti merkitystä?)

Googlesta pöllitty

Syy pelkoihini ei ole täysin aiheeton, sillä neiti on arastellut takapäätään jonkin aikaa. Kaksi kertaa takajalat ovat menneet kramppiin, joka on lauennut hieronnalla. Hieroja totesi takapään olleen aika jumissa. Ensi viikolla olemmekin menossa fysioterapeutille tutkimaan, onko jotain oikeasti vialla. Mutta mitä jos vika onkin selässä tai lonkissa? Jos ne ovatkin ihan sekundaa? Jos Vippe kärsiikin kokoajan järkyttävistä kivuista, joista se ei pysty minulle kertomaan?

Huoliani hälventää se fakta, että Viivi on ollut aivan ihana oma itsensä viimeaikoina  -ja jopa tavallista leikkisämpi. Koira, joka ei voisi vähempää kiinnostua leluista, on muutaman kerran kantanut tennispallon minulle ja suorastaan vaatinut leikkiä! Varsin vallaton vekara. Ja etevä toko-koira!

Mutta huomenna ollaan jälleen viisaampia... Kun saamme tulokset kouraan, ainakin tietää mihin suuntaan edetä. Tällä hetkellä olo on epävarma ja huolestunut. Onko kaikki hyvin ja pitäisikö olla huolissaan? Vaikka uutiset olisivatkin huonoja, ei ainakaan tarvitse enää elää epävarmuudessa, vaan voimme suunnata katseet kohti tulevaisuutta.

Katja ja Viivi

Retkireppu naapurimaahan

Kun koiran kanssa matkustaa Ruotsiin, täytyy siellä ollessa käydä eläinlääkärin vastaanotolla. Vastaanotolle mennään 1-5 päivää ennen paluuta Suomeen: ELI vain Ruotsissa piipahtavatkin koirat (esim. näyttelymatkat) pitäisi lain mukaan viedä lääkärille. Lääkäri antaa matolääkkeen, ja laittaa siitä merkinnän lemmikkieläinpassiin. Matolääkkeen voi (ja kannattaa) ottaa mukaan Suomesta.

Miksi? Ruotsissa esiintyy ekinokokkia, joka ei vielä toistaiseksi ole levinnyt Suomeen. Ekinokokki on heisimato, eli matolääkkeen täytyisi olla sellainen, joka tepsii heisimatoihin. Esim Drontal comp ja Droncit. Matolääke maksaa alle kymmenen euroa, ja Ruotsissa lääkäri veloitti meiltä n. 25 euroa lääkkeen annosta. Periaatteessa lääkkeen voi tietenkin antaa  itse, mutta silloin et pysty  todistamaan että se todella on annettu, jos sinut pysäytetään tullissa. Koira kannattaa siis oikeasti käyttää eläinlääkärissä, jolta saat passiin asianmukaisen merkinnän.

Lemmikkieläinpassi hankitaan Suomessa eläinlääkäriltä ennen matkaa. Lääkäristä riippuen se maksaa n. 40 euroa. Passiin merkitään koiran tiedot ja sen saamat rokotteet. Rokotteiden täytyy olla kunnossa ja ajan tasalla!

Eli, Ruotsiin matkustaessa mukaan...

• matolääke (Droncit/Drontal Comp)
• lemmikkieläinpassi
• punkkipihdit (kyllä, niitä on myös Ruotsissa..)
• ruoat (Ruotsista kyllä löytyy eläinliikkeistä myös meille tuttuja merkkejä!)
• omia leluja/peitto/alusta, joissa tuttua kodin tuoksua
• matkaruokakuppi on kätevä!
• nameja, joilla voin palkita hienosti  matkustavaa karvaturria!
• (paaljon kakkapusseja...)

Muuta huomioitavaa:

• selvitä etukäteen, missä voisit käydä eläinlääkärin vastaanotolla. Kannattaa vaikka soittaa tai  meilata sinne jo ennen lähtöä -tai laittaa paikassa asuva sukulainen asialle. Vastaanotolle kyllä luultavasti pääsee, vaikka aikaa ei varaisikaan etukäteen!
• onhan kaikki rokotukset voimassa?
• jos edessä on automatka, muista turvavyövaljaat/häkki/turvallinen paikka koiralle!
• jos koira kärsii matkapahoinvoinnista, kannattaa hommata jotain siihen tepsivää lääkettä jo ennen matkaa!

Hyvää matkaa!

Katja ja Viivi

Tiivistetty jännitys..

Nyt se on ohi! 

Jännittäminen nimittäin.. :-) Tässä on ollut paljon ohjelmaa viime aikoina, on tapailtu koirakavereita, käyty pöndellä mummilassa, kaikkein odotetuin; reissu ouluun ja nyt viimeisimpänä, tänään mun syntymäpäivä.

Oltiin tutkimuksissa tämän viikon keskiivikkona 9.4 ja eilen 11.4 oli sähköpostiin ilmestynyt viesti, että lausunto on nähtävissä! Nyt vasta illalla eksyin koneelle ja kun en kennelliiton jäsen ollut piti välittömästi jäseneksi liittyä ja ahmia lausunto käsiini. Se helpotuksen tunne oli parasta koko muuten jo niin mahtavaksi sattuneessa päivässäni, kaikkien aikojen parhain synttärilahja ikinä <3  

Milo ja Taavi

Levi

Ouluun lähdettiin moikkaamaan Taavin ihania velipoikia Miloa ja Miskaa, sekä pientä velipuolta Leviä joka siis saman emon jälkeläisiä viimeisimmästä pentueesta. Reissua on haaveiltu ja kaavailtu liiankin kauan, joskus on äärimmäisen hankala saada monen ihmisen aikataulut kolahtamaan yhteen. Nyt kun reissulle piti suunnitella vielä Taavin viralliset terveystarkastukset päiviä jäi rajoitetusti käyttöön.

Näitä tarkkeja oon jaksanut jännittää aivan liian kauan, sen kyllä jokainen tyyppi mun ympärillä tuntuu tietävän kun sillon tällön hermoilin näistä ääneen. Kyttäsin useasti itselleni osinkoa joukkotarkistukseen, mutta niiden kanssa ei koskaan tuntunut ykskään kolahtavan täysin joten päätin mennä itsekseni Oulun Animagiaan ja onneksi menin, palvelu oli erinomaista ja sain lopulta Kennelliitostakin tulokset erittäin nopeasti :-) 

Veljekset Taavi, Milo ja Levi

Veljekset Miska, Milo ja Taavi

Oon aivan yhtä hymyä ja syystä. Olin klinikalla suorastaan surullinen kun eläinlääkäri arvioi lonkkia B/C:ksi ja mä koin hirveän alkujärkytyksen. Alla oli lähes uneton yö ja koko päivän pituinen jännitys kuvien tuloksista puhumattakaan ajalla siitä stressistä mitä olin kuvauttamista odotellut. Jotenkin mua vain varjosti ajatus siitä, että kennelliiton lausunto ois eläinlääkäriä jyrkempi ja todella hermostuneesti odotin jotain vielä pahempaa. B/B on mun korvaan tälle illalle parhain uutinen ja miten sitä voikaan suhtautua näin pessimistisesti koko lausunnon odottamiseen kun tämä sitten pääsi niin aidosti yllättämään ja ilahduttamaan!

Tarkistettiin samalla reissulla myös silmät ja polvet, molemmat kunnossa JEE! Oulussa yleisesti oli todella hauskaa, aika kului liian nopeasti ja tuntuu että kaikki vain vilisi silmissä. Olin selkeästi keskittynyt koko reissun ajan "johonkin" muuhun. Nyt voisin juhlan kunniaks ryystää kakkua ja kuunnella shakiran hips don't lie:ta !!! ;D

Lonkat B/B

Siellä ne komeilee B/B lonkat & 0/0 kyynärät

Shelttimiitti 4.4 Taavi, Viivi, Tuisku, Haiku ja Tinka

Ennen Oulun reissua piipahdin viikonloppuna Taavin kanssa Laihialla. Olin aika pettynyt koiran käytökseen, se ei rentoutunut reissussa yhtään ja tajusin itse naksutella paikkoja kivemmiksi vasta lähtöpäivänä. Ennen landelle lähtöä käytiin perjantaina aamulla tapaamassa rotukavereita ja sainkin jo riekkumisien ansiosta takapenkille väsyneen matkakaverin, mutta pöndellä halusin kuitenkin heittää vielä 10km lenkin kirkolta kylälle josta seurasi entistä uupuneempi kainalokaveri. Lauantaina hypättiin junaan jossa olin äärimmäisen ylpeä Taavista, toista kertaa junassa ja tyyppi käyttäytyi esimerkillisesti eikä edes jännittänyt! :-) Lauantaina illalla takaisin Kokkolassa ja käytiin vielä treffaamassa Viiviä, vaan ei pojasta irronnut energiaa enään yhtään. Viikonloppu oli huomattavasti raskas Taaville enkä kyllä ikinä ollut nähnyt koiraa noin koomaisena, sunnuntaina oli sitten akut jo ladattuna, mutta pidin muodon vuoksi lepopäivän edessä häämöttävän Oulun reissun vuoksi.

Oulusta kotiuduttuani odotin hyvin tyypillisesti, en niin kärsivällisesti pakettia josta on ollut paljon puhetta Katjan kanssa viime aikoina. Saatiin idea pyöräilyreissusta kesällä Turun saaristossa ja keksittiin haluta pyöräkärry koiria varten. Oonpas joskus ennenkin näistä höpissyt kun ois niin kiva monesti lähteä pyörällä liikkeelle, muttei koiraa vaan raaski juoksuttaa varsinkaan asfaltilla pitkiä matkoja, että oishan tämmönen kätevä niin ei tarttis aina ajella autolla joka paikkaan.

 

Perjantaina kuorin tämän kääröistään ja nyt sitten ootellaan Katjaa ja Viiviä takaisin kokkolaan, että yhteinen testiajelu saadaan toteutettua. Taavin kanssa käytiin kuitenkin perjantai illan ratoksi pienellä kierroksella ja ihmeen hyvin munkin nyhverö tuonne asettui. Sisällä tosiaan hetken verran naksuttelin kärryä aloillaan ja liikkeessä eikä ainakaan vielä näytä olevan minkäänlaista ongelmaa ;) Toistaiseksi tämä perässä rehellisesti sanoen hävettää veivata, mutta eiköhän siihen totu :D

Tuli nyt hurjasti asiaa koska en vaan jaksanut jakaa näitä eri tarinoita eri postauksiinsa. Shelttimiitissä kuvasin perjantaina, halutessaan ne voi selata mun Googleplussasta. Myös Oulussa kuvasin aika Levi-painoitteisesti ja niitä näkee täältä.

Kauniita unia terkuin Kirsi 21v & huomionkipeä tahmatassu Taavi :>

Eläinlääkäreitä, nenäpunkkeja ja huumaavia lääkkeitä

Karvakaverukset ovat viettäneet hieman hiljaiseloa viimeaikoina. Molemmilla oli epämääräisiä oireita, jotka viitattasivat nenäpunkkiin (aivastelua, nenän raapimista) ja niinpä päätimme hommata molemmille nenäpunkkikuurit. Taavi sai kuurin rokotuksen yhteydessä, mutta Viiville ajan saaminen lääkärille oli monen mutkan takana.

Kuinkahan monta hyvää eläinlääkäriä Keski-Pohjanmaalta löytyy? Eipä niistä tunnu yksikään ainakaan juuri tähän kaupunkiin eksyneen. Osaa ei saa kiinni sitten millään, yksi ei puhunut suomea, eikä näinollen ymmärtänyt esittämääni asiaa mitenkään päin, yksi laukoi erittäin epämiellyttäviä ja asiattomia kommentteja puhelimessa (jätin siksi ajan varaamatta) ja viimeinen, jonka vastaanotolle päädyimme, vaikutti hyvin epäluotettavalta. Hän määräsi Viiville lääkkeen punnitsematta koiraa ja laskutti kamalan tukon seteleitä kolmesta pilleristä. Lääkärin ohjeeseen luottaen, annoin Viiville kokonaisen pillerin, vaikka epäilinkin annostusta: se tuntui kamalan suurelta viisikiloiselle pikkuiselleni. Epäilykseni osui oikeaan ja Viivi meni lääkkeen saatuaan aivan veltoksi. Jouduin tarkkailemaan sen hengitystä iltapäivä kolmesta yhteen asti yöllä ennen kuin uskalsin nukahtaa itse. Kirsin kanssa kiivaasti googleteltua löysimme kyseisetä lääkkeestä suositusannostuksia ja Viivin saama määrä oli moninkertainen niihin verrattuna. Onneksi selvisimme kuitenkin säikähdyksellä: pikkuinen oli seuraavana aamuna jälleen oma itsensä ja täynnä energiaa.

Viivin ja Taavin nenäpunkit on nyt häädetty ja molemmat koirat voivat hyvin. Toivottavasti seuraavia lääkärireissuja ei tarvitse tehdä vielä pitkään aikaan :)