IIIK, imuri! Epilogi

Vihdoinkin näyttää siltä, että imurointi alkaa olla sallittua tässä talossa. Tilasin uuden imurin ylioppilaslahjaksi saamillani rahoilla ja en voisi olla tyytyväisempi... Uusi imuri on Electroluxin eläinperheeseen tarkoitettu: se on tosi tehokas ja hiljainen. Aluksi Viivi tutki uutta tulokasta hieman epäileväisenä, mutta totesi, ettei sille tarvitse rähistä. Nyt neiti hyppää sängylle turvaan ja saan tehdä kotityöt rauhassa!

Vanhan imurin kanssa toimiminenkin alkoi olla jo siedettävyyden rajoilla. Viivi täytyi laittaa mahdollisimman kauas imurista mutustelemaan jotain kestävää herkkua. Jos herkku loppui, alkoi haukku. Silloin kun herkkua riitti, sain siivoilla rauhassa.

Uskon, että monella koiranomistajalla saattaa olla hankaluuksia tämän meluisan kodinkoneen ja koiran kanssa. Toiset hyökkivät imuria päin, toiset räkkyttävät, toiset pelkäävät kuollakseen. Pahinta, mitä omistaja voi tässä tilanteessa tehdä, on alkaa tökkimään ja kiusaamaan koiraa imurilla. Silloinhan eläimen pelko on aiheellinen! Olen useassa tapauksessa todistanut, kuinka koiraa tahallaan ärsytetään imurilla ja sen reaktioille nauretaan. Järkevää?

No, toivottavasti meidän osalta tämä oli tässä. Kylässä imuri tulee varmasti vielä olemaan vastus, mutta tärkeintä, että kotoakin saa nyt ylimääräiset karvat ja roskat pois. Ei enää villakoiria meille, kiitos!

Katja ja Viivi

IIIIK, IMURI osa 2!

Me ollaan edistytty huikein harppauksin imuri-mörön kukistamisessa! Viimekertaisessa Viivin imuripelkoa käsittelevässä postauksessa kerroin, kuinka kaverini auttoi minua syöttämällä nameja Viiville sen aikaa, kun minä imuroin. Ilmeisesti tämä auttoi koira-ressua ymmärtämään, että imuroinnin aikana voi tehdä muutakin kuin haukkua hurjana. Kyseisen kerran jälkeen olen imuroinut kahdesti ja laittanut Viivin siksi aikaa keittiöön kaivelemaan nameja vetoketjullisesta pussukasta (vetoketju raolleen --> saa hampailla auki hetken väkerrettyään). Ennen se ei jaksanut keskittyä hommaan, vaan juoksi vain ympäri kämppää haukkuen hurjana tasan niin kauan kuin imuri oli esillä. Nyt Viivi kuitenkin malttoi keskittyä omaan tehtäväänsä -ja antoi minun hoitaa omani. Olen niiiin ylpeä, hyvä Viivi! Tästä on hyvä jatkaa!

Kirsille haaste: haluan itsestäni ja Viivistä tälläisen kuvan!

 

 

 

 

Katja