Retkireppu naapurimaahan

Kun koiran kanssa matkustaa Ruotsiin, täytyy siellä ollessa käydä eläinlääkärin vastaanotolla. Vastaanotolle mennään 1-5 päivää ennen paluuta Suomeen: ELI vain Ruotsissa piipahtavatkin koirat (esim. näyttelymatkat) pitäisi lain mukaan viedä lääkärille. Lääkäri antaa matolääkkeen, ja laittaa siitä merkinnän lemmikkieläinpassiin. Matolääkkeen voi (ja kannattaa) ottaa mukaan Suomesta.

Miksi? Ruotsissa esiintyy ekinokokkia, joka ei vielä toistaiseksi ole levinnyt Suomeen. Ekinokokki on heisimato, eli matolääkkeen täytyisi olla sellainen, joka tepsii heisimatoihin. Esim Drontal comp ja Droncit. Matolääke maksaa alle kymmenen euroa, ja Ruotsissa lääkäri veloitti meiltä n. 25 euroa lääkkeen annosta. Periaatteessa lääkkeen voi tietenkin antaa  itse, mutta silloin et pysty  todistamaan että se todella on annettu, jos sinut pysäytetään tullissa. Koira kannattaa siis oikeasti käyttää eläinlääkärissä, jolta saat passiin asianmukaisen merkinnän.

Lemmikkieläinpassi hankitaan Suomessa eläinlääkäriltä ennen matkaa. Lääkäristä riippuen se maksaa n. 40 euroa. Passiin merkitään koiran tiedot ja sen saamat rokotteet. Rokotteiden täytyy olla kunnossa ja ajan tasalla!

Eli, Ruotsiin matkustaessa mukaan...

• matolääke (Droncit/Drontal Comp)
• lemmikkieläinpassi
• punkkipihdit (kyllä, niitä on myös Ruotsissa..)
• ruoat (Ruotsista kyllä löytyy eläinliikkeistä myös meille tuttuja merkkejä!)
• omia leluja/peitto/alusta, joissa tuttua kodin tuoksua
• matkaruokakuppi on kätevä!
• nameja, joilla voin palkita hienosti  matkustavaa karvaturria!
• (paaljon kakkapusseja...)

Muuta huomioitavaa:

• selvitä etukäteen, missä voisit käydä eläinlääkärin vastaanotolla. Kannattaa vaikka soittaa tai  meilata sinne jo ennen lähtöä -tai laittaa paikassa asuva sukulainen asialle. Vastaanotolle kyllä luultavasti pääsee, vaikka aikaa ei varaisikaan etukäteen!
• onhan kaikki rokotukset voimassa?
• jos edessä on automatka, muista turvavyövaljaat/häkki/turvallinen paikka koiralle!
• jos koira kärsii matkapahoinvoinnista, kannattaa hommata jotain siihen tepsivää lääkettä jo ennen matkaa!

Hyvää matkaa!

Katja ja Viivi

Matkustelua koiran kanssa

Viivistä on kehittynyt varsinainen maailmanmatkaaja. Junalla olemme kulkeneet ihan pentuajoista lähtien, kuten autollakin. Onpa pikkuinen päässyt myös pyöräkorin kyytiin useiksi kilometreiksi. Nyt uutena aluevalloituksena kävimme laivalla Ruotsissa.

Junassa rennosti makoillen

Viivin kanssa on älyttömän helppo matkustaa! Hän on rauhallinen ja kiltti, eikä kanssamatkustavat koirat hetkauta neitiä. Ainoan reaktion koko laivamatkan aikana aiheutti Viking Linen maskottikissa, joka ilmestyi hissistä yllättäen eteemme. Maskotti oli heti leikissä mukana, ja luikki pakoon haukkuvaa koiraani. Paikalle sattunut laivan henkilökuntakin heittäytyi tunnelmaan ja juoksi  suojelemaan maskottikissaansa. Kaikki muut olivat leikissä mukana, mutta Viivi raukka ei tainnut ymmärtää, mistä oli kyse ;)

Laivalla koirien täytyy tehdä tarpeensa kannelle. Kannella on joko hiekkalaatikko tai parin neliön kokoinen tekonurmi. Systeemi on täysi susi, enkä usko, että yksikään koira suostuu pyllistämään kyseiselle tekonurmen palalle tai likaiseen hiekkalaatikkoon. Vai olenko täysin väärässä? Ainakin kanssamatkustajat ja henkilökunta kehottivat  pissattamaan koiran 'kylmästi' kannelle, josta pissa huuhtoutuu kyllä mereen.

Mutta voi että ihmiset osaavat  olla ääliöitä... Yksikin aasialainen nainen 'hyökkäsi' Viivin kimppuun silittämään niin, että jopa minä pelästyin. Lasten vastaavat yritykset ymmärrän, mutta että aikuinen nainen? Harva ymmärtää kysyä, onko soveliasta silittää. Jotkut alkavat myös lepperellä tai jutella koiralle kummallisilla äänillä. Kyseisen käytöksen Viivi kokee uhkana, ei todellakaan mukavana.

Etsi juuri kotiin palannut sheltti matkatavaroiden joukosta!

Lomareissu meni kaikenkaikkiaan hyvin. Koulutuksessa meidän täytyy keskittyä nyt haukkumisen kitkemiseen. Ajattelin myös jatkaa silittämisestä palkitsemista, sillä Vippe on hyvin valikoiva silittäjien suhteen: vain tietyt ihmiset saavat silittää ja vain erityistapauksilta mennään silityksiä jopa itse kerjäämään. Jostain syystä sukulaistenkaan ymmärrykseen ei meinaa mennä, että Viivi haluaa ottaa oman tilansa ja aikansa tulla tutustumaan. Koiran kun kai pitäisi olla sellainen, että se heti ensi tapaamisella tulee nuolemaan naaman? Myös lasten kanssa olemista meidän on syytä harjoitella. Lasten nopeat liikkeet ja korkeat äänet saavat Viivin varuilleen.

Ajattelin kirjoitella myöhemmin lisää siitä, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon koiran kanssa matkustaessa. Nyt täytyy lähteä juhannuksen viettoon.

                                                           HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Toivoo: Katja ja Viivi