White Cat's Paw --> Cat Paw Print

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Matkustelua koiran kanssa

Viivistä on kehittynyt varsinainen maailmanmatkaaja. Junalla olemme kulkeneet ihan pentuajoista lähtien, kuten autollakin. Onpa pikkuinen päässyt myös pyöräkorin kyytiin useiksi kilometreiksi. Nyt uutena aluevalloituksena kävimme laivalla Ruotsissa.

Junassa rennosti makoillen

Viivin kanssa on älyttömän helppo matkustaa! Hän on rauhallinen ja kiltti, eikä kanssamatkustavat koirat hetkauta neitiä. Ainoan reaktion koko laivamatkan aikana aiheutti Viking Linen maskottikissa, joka ilmestyi hissistä yllättäen eteemme. Maskotti oli heti leikissä mukana, ja luikki pakoon haukkuvaa koiraani. Paikalle sattunut laivan henkilökuntakin heittäytyi tunnelmaan ja juoksi  suojelemaan maskottikissaansa. Kaikki muut olivat leikissä mukana, mutta Viivi raukka ei tainnut ymmärtää, mistä oli kyse ;)

Laivalla koirien täytyy tehdä tarpeensa kannelle. Kannella on joko hiekkalaatikko tai parin neliön kokoinen tekonurmi. Systeemi on täysi susi, enkä usko, että yksikään koira suostuu pyllistämään kyseiselle tekonurmen palalle tai likaiseen hiekkalaatikkoon. Vai olenko täysin väärässä? Ainakin kanssamatkustajat ja henkilökunta kehottivat  pissattamaan koiran 'kylmästi' kannelle, josta pissa huuhtoutuu kyllä mereen.

Mutta voi että ihmiset osaavat  olla ääliöitä... Yksikin aasialainen nainen 'hyökkäsi' Viivin kimppuun silittämään niin, että jopa minä pelästyin. Lasten vastaavat yritykset ymmärrän, mutta että aikuinen nainen? Harva ymmärtää kysyä, onko soveliasta silittää. Jotkut alkavat myös lepperellä tai jutella koiralle kummallisilla äänillä. Kyseisen käytöksen Viivi kokee uhkana, ei todellakaan mukavana.

Etsi juuri kotiin palannut sheltti matkatavaroiden joukosta!
Lomareissu meni kaikenkaikkiaan hyvin. Koulutuksessa meidän täytyy keskittyä nyt haukkumisen kitkemiseen. Ajattelin myös jatkaa silittämisestä palkitsemista, sillä Vippe on hyvin valikoiva silittäjien suhteen: vain tietyt ihmiset saavat silittää ja vain erityistapauksilta mennään silityksiä jopa itse kerjäämään. Jostain syystä sukulaistenkaan ymmärrykseen ei meinaa mennä, että Viivi haluaa ottaa oman tilansa ja aikansa tulla tutustumaan. Koiran kun kai pitäisi olla sellainen, että se heti ensi tapaamisella tulee nuolemaan naaman? Myös lasten kanssa olemista meidän on syytä harjoitella. Lasten nopeat liikkeet ja korkeat äänet saavat Viivin varuilleen.

Ajattelin kirjoitella myöhemmin lisää siitä, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon koiran kanssa matkustaessa. Nyt täytyy lähteä juhannuksen viettoon.

                                                           HYVÄÄ JUHANNUSTA!



Toivoo: Katja ja Viivi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti