Viivin vipellystä voi jatkossa seurata neidin omasta blogista!
VIVIAN
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
maanantai 13. lokakuuta 2014
Kannuksen möllitoko
Osallistuimme Kannuksessa järjestettyyn möllitokoon 5. marraskuuta, takaraivossa ensimmäisestä möllitokosta saadut vinkit. Tällä kertaa olin paljon varmempi omista tekemisistäni, mutta jännitin enemmän kuin viimeksi. Jostain syystä Viivillä tuntui edellisenä päivänä olevan kaikki liikkeet hukassa, ja lopetin treenit heti alkuunsa. Turha jankkaus olisi saanut koiran pään vain sekaisin.
Tuomari ja liikkuri olivat oikein mukavia ja tunnelma muutenkin rento. Paikkamakuu meni kuitenkin välittömästi pieleen, sillä Viivi luuli liikkeen olleen luoksetulo ja pyrähti heti viereeni kentän toiselle laidalle... Ehkä vahingossa heilautin kättäni tai jotain? Kaikista muista liikkeistä saimmekin sitten oikein hyvät numerot ja pisteemme riittivät ykköstulokseen ja kolmanteen sijaan! Olin todella ylpeä! Palkintona saimme kassillisen tavaraa: ruusukkeen, koiranleluja, lakritsaa ja suklaata. Palkintojen joukossa oli myös itsetehty noutokapula, joka (harmi kyllä) on liian iso.
Opin jälleen uutta. Minun täytyy itse kävellä paljon nopeammin seuraamisissa, sillä tällä kertaa matelin todella hitaasti. Viivin mielenkiinto pysyy paremmin yllä ripeässä vauhdissa ja seuraamisesta tulee paljon nätimpää. Myös paikkamakuu menee erikoistreeniin. Tuomari antoi hyvän vinkin, jonka mukaan kannattaa treenata tokoliikkeitä jo kotonakin liikkurin kanssa: pyytää vaikka kaveria tai naapuria juttelemaan liikkeiden aikana (Viivi ja monet muut koirat säpsähtivät helposti liikkurin ohjeistaessa ohjaajaa ja meinasivat esim. mennä perusasentoon ennen ohjaajan käskyä).
Ehkä tässä uskaltaa "oikeisiin kokeisiinkin" ennen joulua. Ken tietää. Nyt täytyisi hankkia treeniliivi ja noutokapula! On se toko aika kiva laji sittenkin...
Katja ja Viivi
Tuomari ja liikkuri olivat oikein mukavia ja tunnelma muutenkin rento. Paikkamakuu meni kuitenkin välittömästi pieleen, sillä Viivi luuli liikkeen olleen luoksetulo ja pyrähti heti viereeni kentän toiselle laidalle... Ehkä vahingossa heilautin kättäni tai jotain? Kaikista muista liikkeistä saimmekin sitten oikein hyvät numerot ja pisteemme riittivät ykköstulokseen ja kolmanteen sijaan! Olin todella ylpeä! Palkintona saimme kassillisen tavaraa: ruusukkeen, koiranleluja, lakritsaa ja suklaata. Palkintojen joukossa oli myös itsetehty noutokapula, joka (harmi kyllä) on liian iso.
Opin jälleen uutta. Minun täytyy itse kävellä paljon nopeammin seuraamisissa, sillä tällä kertaa matelin todella hitaasti. Viivin mielenkiinto pysyy paremmin yllä ripeässä vauhdissa ja seuraamisesta tulee paljon nätimpää. Myös paikkamakuu menee erikoistreeniin. Tuomari antoi hyvän vinkin, jonka mukaan kannattaa treenata tokoliikkeitä jo kotonakin liikkurin kanssa: pyytää vaikka kaveria tai naapuria juttelemaan liikkeiden aikana (Viivi ja monet muut koirat säpsähtivät helposti liikkurin ohjeistaessa ohjaajaa ja meinasivat esim. mennä perusasentoon ennen ohjaajan käskyä).
Ehkä tässä uskaltaa "oikeisiin kokeisiinkin" ennen joulua. Ken tietää. Nyt täytyisi hankkia treeniliivi ja noutokapula! On se toko aika kiva laji sittenkin...
perjantai 3. lokakuuta 2014
Ensimmäinen pokaali
Korkkasimme toko-uramme viime tiistaina Kokkolassa möllikisoissa. Kokeeseen lähdettiin suuremmin harjoittelematta ja stressaamatta, mutta paikalla alkoivat puntit tutista. Mihin sitä on taas itsensä laittanut... Onneksi kyseessä oli möllikisat, jonka ansiosta liikkeiden välissä sai palkita koiraa. Ajattelin itseäni rauhoitellen, että harjoituksen kannalta otetaan ja selvitetään samalla, millä tasolla oikeasti olemme.
Paikkamakuu alkoi lupaavasti, mutta puolessa välissä kaksi koiraa lähti omistajiensa luo. Viivi katseli hetken touhua... ja päätti tulla perässä. Neiti hiipi luokseni kiltisti ja katsoi hieman epävarmana: "en mä oikein tiedä, mitä piti tehdä." No, yli minuutti meni kevyesti! Eikä sentään lähtenyt muita häiriköimään.
Yksilöliikkeet menivätkin sitten hienosti! Taluttimen kanssa seuraaminen tosin oli aika pohjanoteeraus, mutta syy oli enemmänkin minun kuin koiran. Pidin hihnaa liian kireällä ja olin epävarma. Liikkurin ohjeita ei meinannut kuulla ja useasti epäröin, kuulinko oikein. Vapaana seuraaminen menikin jo paljon paremmin. Liikkeen pysähtyessä Viivillä kesti hieman liikaa aikaa istua. Tätä treenataan!
Jäävät (maahan ja seisomaan jääminen liikkeestä) menivät aivan upeasti... Viivi pysähtyi käskystä hiipimättä, ja jäi odottamaan paluutani ja komentoa sivulle. Pisteitä vähensi jälleen oma mokani: annoin molemmissa liikkeissä kaksoiskäskyn (eli sanallisen komennon ja käsimerkin). Viivi ei kuulemma edes nähnyt käsimerkkejäni, joten kaksoiskäskyt olivat täysin turhia ja omaa epävarmuuttani. Pitäisi alkaa luottamaan Vippeen enemmän!
Luoksetulo oli huippu, täysi kymppi! OLISIPA TÄMÄN SAANUT VIDEOLLE! Ehdottomasti meidän bravuuri!
Hyppyä emme olleet koskaan kokeilleet, joten ajattelin että nollaksi menee. MUTTA EI! Viivi hyppäsi esteen yli ja jäi käskystäni hienosti odottamaan, tosin hieman epävarman näköisenä, ja istui sitten sivulleni käskystä.
Pisteitä vähensi antamamme yleisvaikutelma. Viivi säntäili liikkeiden välissä vähän ympäriinsä hajujen perässä ja oli kiinnostunut tutustumaan tuomariin ja liikkuriin... Mutta ainakin oli innoissaan ja erittäin motivoitunut tekemään. En keksi yhtäkään syytä, miksi emme uskaltaisi mennä myös virallisiin kisoihin!
Kakkostulos. Ilman omia virheitäni olisimme saaneet ykkösen. Mutta hyvä mieli jäi ja ensimmäinen pokaali lähti palkintona kotiin! Olen tosi ylpeä Viivistä!
PS. Palelluimme molemmat pahasti kisoja seuratessa. Ja viimein Viivin pohjavilla alkoi kasvaa seuraavana päivänä...
Katja ja Viivi
Paikkamakuu alkoi lupaavasti, mutta puolessa välissä kaksi koiraa lähti omistajiensa luo. Viivi katseli hetken touhua... ja päätti tulla perässä. Neiti hiipi luokseni kiltisti ja katsoi hieman epävarmana: "en mä oikein tiedä, mitä piti tehdä." No, yli minuutti meni kevyesti! Eikä sentään lähtenyt muita häiriköimään.
Yksilöliikkeet menivätkin sitten hienosti! Taluttimen kanssa seuraaminen tosin oli aika pohjanoteeraus, mutta syy oli enemmänkin minun kuin koiran. Pidin hihnaa liian kireällä ja olin epävarma. Liikkurin ohjeita ei meinannut kuulla ja useasti epäröin, kuulinko oikein. Vapaana seuraaminen menikin jo paljon paremmin. Liikkeen pysähtyessä Viivillä kesti hieman liikaa aikaa istua. Tätä treenataan!
Jäävät (maahan ja seisomaan jääminen liikkeestä) menivät aivan upeasti... Viivi pysähtyi käskystä hiipimättä, ja jäi odottamaan paluutani ja komentoa sivulle. Pisteitä vähensi jälleen oma mokani: annoin molemmissa liikkeissä kaksoiskäskyn (eli sanallisen komennon ja käsimerkin). Viivi ei kuulemma edes nähnyt käsimerkkejäni, joten kaksoiskäskyt olivat täysin turhia ja omaa epävarmuuttani. Pitäisi alkaa luottamaan Vippeen enemmän!
Luoksetulo oli huippu, täysi kymppi! OLISIPA TÄMÄN SAANUT VIDEOLLE! Ehdottomasti meidän bravuuri!
Hyppyä emme olleet koskaan kokeilleet, joten ajattelin että nollaksi menee. MUTTA EI! Viivi hyppäsi esteen yli ja jäi käskystäni hienosti odottamaan, tosin hieman epävarman näköisenä, ja istui sitten sivulleni käskystä.
Pisteitä vähensi antamamme yleisvaikutelma. Viivi säntäili liikkeiden välissä vähän ympäriinsä hajujen perässä ja oli kiinnostunut tutustumaan tuomariin ja liikkuriin... Mutta ainakin oli innoissaan ja erittäin motivoitunut tekemään. En keksi yhtäkään syytä, miksi emme uskaltaisi mennä myös virallisiin kisoihin!
Kakkostulos. Ilman omia virheitäni olisimme saaneet ykkösen. Mutta hyvä mieli jäi ja ensimmäinen pokaali lähti palkintona kotiin! Olen tosi ylpeä Viivistä!
 |
| Ei kiinnosta poseerata |
 |
| Onko tämä ruokakuppi? |
PS. Palelluimme molemmat pahasti kisoja seuratessa. Ja viimein Viivin pohjavilla alkoi kasvaa seuraavana päivänä...
Katja ja Viivi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)