Viikon kuumin puheenaihe; DOBO

Näin tänään!

Tosiaan, saatiin vihdoin HKI-reissun asiat puitua läpi ja aamulla oltiin varaamassa junalippuja... Vr;n nettikauppa alkoi tökkimään ja päätettiin tehdä lipputilaus hieman myöhemmin. Kuinka ollakkaan, myöhemmin selvisi miksi verkkokauppa kiukutteli, aleliput meno matkalle olivat loppuneet :<

Mun osalta kurssille lähtö ilman minkäänlaisia opiskelija-alennuksia 100euron hintaisilla junalipuilla oli aivan aiheetonta ja näin jouduin luopumaan koirahieronta kurssistani tässä vaiheessa. Tietysti se harmitti, mutta ymmärsin myös että nyt voin reissuun suunnitellut rahat käyttää johonkin muuhun; DOBOON!

Ilta meni suunnitteluun ja säätämiseen, pohdin kovasti lähtisinkö kuvauttamaan koirani Ouluun nyt maaliskuun aikana, vai malttaisinko huhtikuuhun. Reissulla on suunnitelmissa puuhata muutakin ja päädyin tuntien pähkäilyn jälkeen siihen, että huhtikuussa kelitkin ovat huomattavasti paremmat, joten ehkä maltan kun kuvauttamiseen ei varsinaisesti mitään kiirettäkään ole..

Asia johti toiseen ja kaikkimulleheti-ihmisenä halu dobon tilaamiseen vaan kasvoi kasvamistaan. Muutaman mielipiteen jälkeen tilanne oli se että kirja ja pallo oli tilattu! Nyt alkaa sitten malttamaton odottelu että päästään tutustumaan palloon :-)

Väriksi valikoitui tämä turkoosinvihreä (keksin just oman värin) koska se yksinkertaisesti kuvastaa just sitä väribuumia mikä mulla on tällä hetkellä meneillään, turkoosia ja minttua omnomnom. Saa nähdä mihin raivaan tälle viehättävälle laitteelle säilytystilansa :-D

Kirja oli myös tietysti tilattava, sillä hetken mietittyä tulin siihen tulokseen että se on vaan niin tarpeellinen varsinkin kun täällä seudulla ei nyt ainakaan tietääkseni näitä kursseja järkkäillä. Joten liikkeet ja eteneminen sekä muu tärkeä tulee sitten turvallisesti sieltä :-) Kivaa kun kirjahyllykin alkaa täyttyä näillä koirakirjoilla, ihan kuin 10 vuotta sitten!

Sain tänään myös mieluisasti viettää yksin kotona illan/yön ja oon tylsästi kuluttanu sen tähän nettisurffailuun ja muutamaan peliin. Nyt kuitenkin näin puoli neljältä aamuyöllä päätin että pakko se on pistää joku määkyleffa lataukseen ja laittaa vähä iltaa varten hankittuja eväitä tarjolle :-) Jonain päivänä tuun pläräyttään vielä viimeisimmät lumimaisemien kuvat jotka kuvattiin kerran huonossa valossa hirveellä hopulla. Ja jäi muuten mun fiilistelyt kevätkeleistä ja pyöräilyistä lyhyeen, matkalla Katjalle lähti ketjut ja koska olen avuton pyörä seisoo nyt siellä pihalla odottaen pelastajaansa (poikaystävät kunniaan). Ja tietysti seuraavana aamuna satoi myös lunta, mutta ne nyt sentään häipyivät pois... Saa nähä millon se kevät todellisuudessa saapuu.


Kirppu & Taateli naistenillasta

Laiskuus

Vaikka blogi on enemmän tai vähemmän ollut ihan kokoajan mielessä en kuitenkaan ole muistanut mitenkään päivittää :-) hups.

Näyttää siltä että aikaisemman merenjää postauksen kekkerit jäivät sitten siihen ja lumiset kuvat ovat tältä osin historiaa. Harmittaa kovasti, koska odotin lähes kesästä asti niitä aurinkoisella merenjäällä kuljettavia seikkailuita. Tätä olen viime viikot surrut kaikessa rauhassa, mutta sen yli pikkuhiljaa päästyä huomaa kivoja puolia helmikuisesta kevätkelistä! Koska lunta ei missään vaiheessa varsinaisesti ollut, ollaan skipattu kokonaan se luistelu/loskakeli. Nyt voi oikeasti pyöräillä ihan kunnolla ja tästä ollaan Taavin kanssa nautittu tekemällä kevyitä pyöräreissuja Taavin mummulaan :-) Huvista hyötyy molemmat, koira saa tehdä juuri sitä mistä todella tykkää (juosta) ja minä pääsen pitkästä aikaa pyöräilemään jee! Tänään onkin suunnitelmissa polkasta Katjan luo vierailulle, sillä tyyppi on häipynyt maisemista toviksi ja vihdoin takaisin täällä jee jee jee jee jee.

Laiskuuden ja hiljaiselon ajalta ei actionia puutu, koirat päihitti nenäpunkit 3-0 ja nyt pitäis kaiken järjen mukaan molempien olla ok, tämä tarkoittaa myös sitä että päästään vihdoin takas koirakouluun kursseilemaan :-) Mä taas valmistin makaronilaatikkoa ja paistohommissa roiskautin sit ainaki desin verran kiehuvaa öljyä käsivarrelle, palovamma siihen ta-daa! Onneks jo tässä vaiheessa rakkulat on poissa ja iho parhaillaan parantuu (kutsee niin liikaa).. mitä tästä opimme? Ei enään koskaan makaronilaatikkoa. Onnistuin myös tietokonepelien hurmassa hajoittamaan hiiren ja uusi piti surun voimalla noutaa. Otin vihdoin viimeisimmät joulukoristeet pois, tapoin huonekasvin josta pitkään haaveilin ja päätin ostaa kasvitaitojeni surun rinnalle pari kimppua tulppaaneita tuomaan kevätilmettä ruokapöytään... Ollaan myös Katjasen kanssa suunniteltu pikkureissua isoon Helsinkiin ja toivon mukaan saatais se onnistumaan.

Ollaan Taavin kans mietitty et haluttais ihan hirmuna ostaa kosketuskeppi, mutta just sitä sopivaa ei oikein mistään tule vastaan. Nettikaupat on koluttu läpi jo useampaankin kertaan ja nyt jo melkein turhauttaa, että miten voi olla näin hankalaa löytää sellanen härveli. Ostoslistalla myös Roger Para, narupallo, Starmarkin joku everlasting juttusista sekä edelleen dobo-välineet kummittelee.

Seuraavana ohjelmassa aina nii-in ihana kevätsiivous! Nyt saa kaivaa tennarit kaapista ja viedä villapaidat ja untsikat kellariin, miten jännää! Talvivaatteiden tieltä raivautuu aina ihmeen paljon tilaa taas vaatekaappiin :-) Kuvituksena tällä kertaa toimii mun uusimmat lankakerät, uusi matto on lähtenyt jo aluilleen jee! Sekä Taavin inhimilliset poseeraukset vielä talviauringon kanssa viime kuukaudelta :-)

hiiih, nyt pyörän selkään ja Katjaa sekä Viiviä morjenstaan, adios ->

Eläinlääkäreitä, nenäpunkkeja ja huumaavia lääkkeitä

Karvakaverukset ovat viettäneet hieman hiljaiseloa viimeaikoina. Molemmilla oli epämääräisiä oireita, jotka viitattasivat nenäpunkkiin (aivastelua, nenän raapimista) ja niinpä päätimme hommata molemmille nenäpunkkikuurit. Taavi sai kuurin rokotuksen yhteydessä, mutta Viiville ajan saaminen lääkärille oli monen mutkan takana.

Kuinkahan monta hyvää eläinlääkäriä Keski-Pohjanmaalta löytyy? Eipä niistä tunnu yksikään ainakaan juuri tähän kaupunkiin eksyneen. Osaa ei saa kiinni sitten millään, yksi ei puhunut suomea, eikä näinollen ymmärtänyt esittämääni asiaa mitenkään päin, yksi laukoi erittäin epämiellyttäviä ja asiattomia kommentteja puhelimessa (jätin siksi ajan varaamatta) ja viimeinen, jonka vastaanotolle päädyimme, vaikutti hyvin epäluotettavalta. Hän määräsi Viiville lääkkeen punnitsematta koiraa ja laskutti kamalan tukon seteleitä kolmesta pilleristä. Lääkärin ohjeeseen luottaen, annoin Viiville kokonaisen pillerin, vaikka epäilinkin annostusta: se tuntui kamalan suurelta viisikiloiselle pikkuiselleni. Epäilykseni osui oikeaan ja Viivi meni lääkkeen saatuaan aivan veltoksi. Jouduin tarkkailemaan sen hengitystä iltapäivä kolmesta yhteen asti yöllä ennen kuin uskalsin nukahtaa itse. Kirsin kanssa kiivaasti googleteltua löysimme kyseisetä lääkkeestä suositusannostuksia ja Viivin saama määrä oli moninkertainen niihin verrattuna. Onneksi selvisimme kuitenkin säikähdyksellä: pikkuinen oli seuraavana aamuna jälleen oma itsensä ja täynnä energiaa.

Viivin ja Taavin nenäpunkit on nyt häädetty ja molemmat koirat voivat hyvin. Toivottavasti seuraavia lääkärireissuja ei tarvitse tehdä vielä pitkään aikaan :)

IIIIK, IMURI osa 2!

Me ollaan edistytty huikein harppauksin imuri-mörön kukistamisessa! Viimekertaisessa Viivin imuripelkoa käsittelevässä postauksessa kerroin, kuinka kaverini auttoi minua syöttämällä nameja Viiville sen aikaa, kun minä imuroin. Ilmeisesti tämä auttoi koira-ressua ymmärtämään, että imuroinnin aikana voi tehdä muutakin kuin haukkua hurjana. Kyseisen kerran jälkeen olen imuroinut kahdesti ja laittanut Viivin siksi aikaa keittiöön kaivelemaan nameja vetoketjullisesta pussukasta (vetoketju raolleen --> saa hampailla auki hetken väkerrettyään). Ennen se ei jaksanut keskittyä hommaan, vaan juoksi vain ympäri kämppää haukkuen hurjana tasan niin kauan kuin imuri oli esillä. Nyt Viivi kuitenkin malttoi keskittyä omaan tehtäväänsä -ja antoi minun hoitaa omani. Olen niiiin ylpeä, hyvä Viivi! Tästä on hyvä jatkaa!

Kirsille haaste: haluan itsestäni ja Viivistä tälläisen kuvan!

 

 

 

 

Katja