Me ollaan edistytty huikein harppauksin imuri-mörön kukistamisessa! Viimekertaisessa Viivin imuripelkoa käsittelevässä postauksessa kerroin, kuinka kaverini auttoi minua syöttämällä nameja Viiville sen aikaa, kun minä imuroin. Ilmeisesti tämä auttoi koira-ressua ymmärtämään, että imuroinnin aikana voi tehdä muutakin kuin haukkua hurjana. Kyseisen kerran jälkeen olen imuroinut kahdesti ja laittanut Viivin siksi aikaa keittiöön kaivelemaan nameja vetoketjullisesta pussukasta (vetoketju raolleen --> saa hampailla auki hetken väkerrettyään). Ennen se ei jaksanut keskittyä hommaan, vaan juoksi vain ympäri kämppää haukkuen hurjana tasan niin kauan kuin imuri oli esillä. Nyt Viivi kuitenkin malttoi keskittyä omaan tehtäväänsä -ja antoi minun hoitaa omani. Olen niiiin ylpeä, hyvä Viivi! Tästä on hyvä jatkaa!
|
Kirsille haaste: haluan itsestäni ja Viivistä tälläisen kuvan! | | | | |
|
|
Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti