Kuinkahan monta hyvää eläinlääkäriä Keski-Pohjanmaalta löytyy? Eipä niistä tunnu yksikään ainakaan juuri tähän kaupunkiin eksyneen. Osaa ei saa kiinni sitten millään, yksi ei puhunut suomea, eikä näinollen ymmärtänyt esittämääni asiaa mitenkään päin, yksi laukoi erittäin epämiellyttäviä ja asiattomia kommentteja puhelimessa (jätin siksi ajan varaamatta) ja viimeinen, jonka vastaanotolle päädyimme, vaikutti hyvin epäluotettavalta. Hän määräsi Viiville lääkkeen punnitsematta koiraa ja laskutti kamalan tukon seteleitä kolmesta pilleristä. Lääkärin ohjeeseen luottaen, annoin Viiville kokonaisen pillerin, vaikka epäilinkin annostusta: se tuntui kamalan suurelta viisikiloiselle pikkuiselleni. Epäilykseni osui oikeaan ja Viivi meni lääkkeen saatuaan aivan veltoksi. Jouduin tarkkailemaan sen hengitystä iltapäivä kolmesta yhteen asti yöllä ennen kuin uskalsin nukahtaa itse. Kirsin kanssa kiivaasti googleteltua löysimme kyseisetä lääkkeestä suositusannostuksia ja Viivin saama määrä oli moninkertainen niihin verrattuna. Onneksi selvisimme kuitenkin säikähdyksellä: pikkuinen oli seuraavana aamuna jälleen oma itsensä ja täynnä energiaa.
Viivin ja Taavin nenäpunkit on nyt häädetty ja molemmat koirat voivat hyvin. Toivottavasti seuraavia lääkärireissuja ei tarvitse tehdä vielä pitkään aikaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti