Talven ensimmäinen merijää

Siinä missä joku keskeyttää mut siivoamisen keskeltä, saa varmasti mun huomion. Katja ehdotteli aamupäivällä kiivaasti, että nyt koirien kans ulos. Päätin että on sentään imuroitava ennen lähtöä, itseni tuntien tiesin, että kotiin palatessa en varmasti enään jaksa siivoilla. Enkä ollut väärässä... :-D

Kymmenen asteen pakkanen ja merituuli kasvoilla oli kylmä, jäätävän kylmä. Oli virhe jättää kaulahuivi ja tuplahanskat kotiin. Onneks sentään sormikkaat kädessä on mahdollista käyttää kameraa, joten tuli otettua hieman kuvia. Edelleen Taavi painoitteisia, Viivillä ei oo tällä hetkellä korvia päässä.

Tultiin jäälle melko myöhään, noin kahdelta iltapäivästä, joten aurinko oli jo laskemaan päin. Ens kerralla ehdottomasti pari tuntia aiemmin, että saa parempaa valoa kuviin. Mua häiritsee edelleen ihan liikaa kameran värisäädöt, koska en tietenkään vieläkään muistanut käydä niitä läpi. Alkuun kuvasin valkotasapainon automaatilla säätäen kuvista, mutta niistä tuli pelkästään sinistä puuroa... Manuaalilla taas väänsin kuvat keltaisiksi, koska tilanteessa on liian sokaistunut säätämään. Onneks koneella voi tehdä ihmeitä, mutta mä en tykkää siitä ollenkaan. Enkä luota mun näyttöön :-(

Lenkin jälkeen kävästiin kankkurissa hakemassa mulle matonkuteita, joululomalla aloittamani matto-projekti on takkuillut kuteen loppumisesta. Surukseni kankurissa oli loppunut juuri saman sävyn kude joten jouduin ostamaan uusia sävyjä ja purkamaan maton aloittaakseni raidoittamisen. Niin monta työtuntia hukkaan höh.

Taavin hassu silmien väritys; ruskea, mutta keskeltä sinertävät.

 Kotiin päästyä olin siis liian tohkeissani vyyhtien hiplaamisesta ja kerimisestä, joten siivous jäi melko vähäiseksi. Hetkeä myöhemmin piti rientää äidin luo päivälliselle, jossa Taavi sai painia Ennin kanssa toisensa väsyksiin.

Yleensä mun tilannekuvaus ei onnistu koskaan, tai mun mielestä tietysti. Mua harmittaa ihan hirveesti jos tarkennus on jossain muualla kuin missä pitäis ja siks nään aina tarkimmatkin kuvat epätarkkoina. En vois olla yhtään itsekriittisempi kuvien tuloksiin.. aika mälsää. Äärimmäisen haasteellisen tästä tekee se, että mun koiralla on suippo nokka (kamera tarkentelee aina ne viikset, ei silmiä) ja se ei oo missään muodossa hidas eleissään. Silti  tänään sain ihan hassuja taltioita, kun jäällä oli niin kirkasta, että kehtaan jopa näyttää näitä!

Taavilla nousi kylmyydestä lopulta molemmat korvat tiukasti pystyyn.

Viivi niin majesteettisena!

Viivi ujosteli kameraa koko reissun, joten tämäkin otos oli haasteiden takana.

Huom kuvat saa naputeltua suuremmiksi!