Osallistuimme 17.08 järjestettyihin rally-kisoihin Sievissä. Yritin olla ajattelematta kisapäivää kamalasti etukäteen, koska silloin olisin alkanut stressata liikaa. Yritin myöskin olla asettamatta liikaa tavotteita: läpipääsy olisi huippujuttu. Viimeisien treenien perusteella olisi varmaan kannattanut jättää koko kisat välistä... Minulla on taipumus antaa epäselviä ohjeita, joista Viivi turhautuu ja alkaa haukkua. Ja kun Viivi haukkuu, minä turhaudun --> kierre on selvä. Ja viimeisimmät treenit eivät tosiaankaan olleet menneet hyvin.
Kisapaikalla tunnelma oli kuitenkin hyvä, eikä ratakaan vaikuttanut ollenkaan mahdottomalta. Suurimmaksi peloiksi muodostuivat vain se, haukkuisiko Viivi tai olisiko radalla kamalasti nuuskittavaa. Tiedän, että parhaimmillaan pystymme tekemään tosi hienon suorituksen: Viivin seuraus on ihan mahtavaa katseltevaa ja toimimme melko nopealla temmolla. Upeaan suoritukseen pystymme kuitenkin yleensä vain, jos molemmat ovat oikeassa vireessä ja radan on saanut harjoitella muutaman kerran läpi. Huippusuoritusta olisi siis melko turha odottaa... mutta kai me nyt läpi päästäisiin?
Vuoromme koittaessa, en ollut erityisen jännittynyt. Tunnelma oli niin mukava ja kannustava, että jokainen varmasti ymmärtäisi, vaikka neitoseni ei nostaisi nenää maasta koko radan aikana. Emme saisi halveksivia kaitseita, vaan paljon vinkkejä ja kannustusta. Eihän meillä ollut mitään hävittävää!
Ensimmäinen kylttiväli menikin nuuskiessa, kolmannella kyltillä annoin hyvin epäselvän käskyn ja Viivi joutui korjaamaan asentoaan. Jossain vaiheessa neiti yltyi häiritsevään haukkuun, mutta tulkitsisin sen enemmän innoksi kuin älyttömäksi turhaantumiseksi. Loppurata meni TOSI HYVIN, aivan superupeasti, ja olin toooosi onnellinen maaliviivalla! Vippe sai palkinnoksi nakkia. Ja palkinto oli arvatenkin mieluinen.
Suorituksen jälkeen odotin kuumeisena pisteitä. Päässälaskun perusteella en osannut sanoa pääsisimmekö läpi vai ei. MUTTA... lopputuloksena pistesaldomme oli huimat 92! Tuomari ei ollut ottanut pisteitä joistain sellaisista asioista, joista olin olettanut tai pelännyt rokotusta, mutta pisteiden menetystä tuli esimerkiksi tuosta mainitsemastani haukkumisesta. Olin aivan mielettömän ylpeä. Kynnys seuraaviin kisoihin tuntuu kuitenkin isommalta... sittenhän meidän on pakko saada vähintään saman verran pisteitä...? Heh.
Seuraaviin kisoihin -tai viimeistään luokkanousuun- mennessä minun täytyy kehittyä ohjaajana. Viivissä on tosi iso rally-potentiaali, mutta itseni täytyy vielä kovasti treenata. Miten saan haukkumisen kitkettyä? Miten saan yhteistyömme toimimaan, kun hajut kiinnostavat? Millaisilla käskyillä/merkeillä ohjaan, ja kuinka muistan pitää ne samanlaisina joka kerta?
Tästä on hyvä jatkaa.
 |
| (c) Mari Hannuksela |
Viivi ja Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti