Jännitys tiivistyy

Huomenna koittaa päivä, jota olen miettinyt ja murehtinut etukäteen aina pennun ostosta saakka. Viivi alkaa lähennellä 1,5 vuoden ikää, ja nyt on tullut aika kuvauttaa ja tutkia neiti virallisesti. Huomenna siis suuntana Oulun Animagi... Siellä Viiviltä tutkitaan silmät ja sydän, sekä kuvataan selkä, polvet, kyynärät ja lonkat.

Eniten minua pelottaa rauhoittaminen. Mitä jos jokin meneekin pieleen, eikä Viivi enää herääkään? Toisaalta, todennäköisyys rauhoittamisen epäonnistumiseen (ja vakaviin seurauksiin) on todella minimaalinen. Kannattaako tällä pelolla siis vaivata päätään tässä vaiheessa? Ei. Aiheutan itselleni vain vatsahaavan...

Ja sitten, ne tulokset... Tiedossa on, että Viivillä on ylimääräisiä ripsiä: olenhan nyppinyt niitä pois useammankin. Sydämen uskon olevan kunnossa. Mutta entä lonkat, polvet, kyynärät, selkä? Tiedän liian monta tarinaa, joissa täysin oireettomalta koiralta onkin löydetty D- tai E-lonkat. Mitä jos...? Annoinko Viivin liian aikaisin alkaa kävellä portaita? Annoinko sen hyppiä liian pienestä sänkyyn/sohvalle ja alas? (Vai onko näillä asioilla edes oikeasti merkitystä?)

Googlesta pöllitty

Syy pelkoihini ei ole täysin aiheeton, sillä neiti on arastellut takapäätään jonkin aikaa. Kaksi kertaa takajalat ovat menneet kramppiin, joka on lauennut hieronnalla. Hieroja totesi takapään olleen aika jumissa. Ensi viikolla olemmekin menossa fysioterapeutille tutkimaan, onko jotain oikeasti vialla. Mutta mitä jos vika onkin selässä tai lonkissa? Jos ne ovatkin ihan sekundaa? Jos Vippe kärsiikin kokoajan järkyttävistä kivuista, joista se ei pysty minulle kertomaan?

Huoliani hälventää se fakta, että Viivi on ollut aivan ihana oma itsensä viimeaikoina  -ja jopa tavallista leikkisämpi. Koira, joka ei voisi vähempää kiinnostua leluista, on muutaman kerran kantanut tennispallon minulle ja suorastaan vaatinut leikkiä! Varsin vallaton vekara. Ja etevä toko-koira!

Mutta huomenna ollaan jälleen viisaampia... Kun saamme tulokset kouraan, ainakin tietää mihin suuntaan edetä. Tällä hetkellä olo on epävarma ja huolestunut. Onko kaikki hyvin ja pitäisikö olla huolissaan? Vaikka uutiset olisivatkin huonoja, ei ainakaan tarvitse enää elää epävarmuudessa, vaan voimme suunnata katseet kohti tulevaisuutta.

Katja ja Viivi