Uusia suuntia

Viivin vipellystä voi jatkossa seurata neidin omasta blogista!

                                     VIVIAN

Kannuksen möllitoko

Osallistuimme Kannuksessa järjestettyyn möllitokoon 5. marraskuuta, takaraivossa ensimmäisestä möllitokosta saadut vinkit. Tällä kertaa olin paljon varmempi omista tekemisistäni, mutta jännitin enemmän kuin viimeksi. Jostain syystä Viivillä tuntui edellisenä päivänä olevan kaikki liikkeet hukassa, ja lopetin treenit heti alkuunsa. Turha jankkaus olisi saanut koiran pään vain sekaisin.

Tuomari ja liikkuri olivat oikein mukavia ja tunnelma muutenkin rento. Paikkamakuu meni kuitenkin välittömästi pieleen, sillä Viivi luuli liikkeen olleen luoksetulo ja pyrähti heti viereeni kentän toiselle laidalle... Ehkä vahingossa heilautin kättäni tai jotain? Kaikista muista liikkeistä saimmekin sitten oikein hyvät numerot ja pisteemme riittivät ykköstulokseen ja kolmanteen sijaan! Olin todella ylpeä! Palkintona saimme kassillisen tavaraa: ruusukkeen, koiranleluja, lakritsaa ja suklaata. Palkintojen joukossa oli myös itsetehty noutokapula, joka (harmi kyllä) on liian iso.

Opin jälleen uutta. Minun täytyy itse kävellä paljon nopeammin seuraamisissa, sillä tällä kertaa matelin todella hitaasti. Viivin mielenkiinto pysyy paremmin yllä ripeässä vauhdissa ja seuraamisesta tulee paljon nätimpää. Myös paikkamakuu menee erikoistreeniin. Tuomari antoi hyvän vinkin, jonka mukaan kannattaa treenata tokoliikkeitä jo kotonakin liikkurin kanssa: pyytää vaikka kaveria tai naapuria juttelemaan liikkeiden aikana (Viivi ja monet muut koirat säpsähtivät helposti liikkurin ohjeistaessa ohjaajaa ja meinasivat esim. mennä perusasentoon ennen ohjaajan käskyä).

Ehkä tässä uskaltaa "oikeisiin kokeisiinkin" ennen joulua. Ken tietää. Nyt täytyisi hankkia treeniliivi ja noutokapula! On se toko aika kiva laji sittenkin...

Katja ja Viivi

Ensimmäinen pokaali

Korkkasimme toko-uramme viime tiistaina Kokkolassa möllikisoissa. Kokeeseen lähdettiin suuremmin harjoittelematta ja stressaamatta, mutta paikalla alkoivat puntit tutista. Mihin sitä on taas itsensä laittanut... Onneksi kyseessä oli möllikisat, jonka ansiosta liikkeiden välissä sai palkita koiraa. Ajattelin itseäni rauhoitellen, että harjoituksen kannalta otetaan ja selvitetään samalla, millä tasolla oikeasti olemme.

Paikkamakuu alkoi lupaavasti, mutta puolessa välissä kaksi koiraa lähti omistajiensa luo. Viivi katseli hetken touhua... ja päätti tulla perässä.  Neiti hiipi luokseni kiltisti ja katsoi hieman epävarmana: "en mä oikein tiedä, mitä piti tehdä." No, yli minuutti meni kevyesti! Eikä sentään lähtenyt muita häiriköimään.

Yksilöliikkeet menivätkin sitten hienosti! Taluttimen kanssa seuraaminen tosin oli aika pohjanoteeraus, mutta syy oli enemmänkin minun kuin koiran. Pidin hihnaa liian kireällä ja olin epävarma. Liikkurin ohjeita ei meinannut kuulla ja useasti epäröin, kuulinko oikein. Vapaana seuraaminen menikin jo paljon paremmin. Liikkeen pysähtyessä Viivillä kesti hieman liikaa aikaa istua. Tätä treenataan!

Jäävät (maahan ja seisomaan jääminen liikkeestä) menivät aivan upeasti... Viivi pysähtyi käskystä hiipimättä, ja jäi odottamaan paluutani ja komentoa sivulle. Pisteitä vähensi jälleen oma mokani: annoin molemmissa liikkeissä kaksoiskäskyn (eli sanallisen komennon ja käsimerkin). Viivi ei kuulemma edes nähnyt käsimerkkejäni, joten kaksoiskäskyt olivat täysin turhia ja omaa epävarmuuttani. Pitäisi alkaa luottamaan Vippeen enemmän!

Luoksetulo oli huippu, täysi kymppi! OLISIPA TÄMÄN SAANUT VIDEOLLE! Ehdottomasti meidän bravuuri!

Hyppyä emme olleet koskaan kokeilleet, joten ajattelin että nollaksi menee. MUTTA EI! Viivi hyppäsi esteen yli ja jäi käskystäni hienosti odottamaan, tosin hieman epävarman näköisenä, ja istui sitten sivulleni käskystä.

Pisteitä vähensi antamamme yleisvaikutelma. Viivi säntäili liikkeiden välissä vähän ympäriinsä hajujen perässä ja oli kiinnostunut tutustumaan tuomariin ja liikkuriin... Mutta ainakin oli innoissaan ja erittäin motivoitunut tekemään. En keksi yhtäkään syytä, miksi emme uskaltaisi mennä myös virallisiin kisoihin!

Kakkostulos. Ilman omia virheitäni olisimme saaneet ykkösen. Mutta hyvä mieli jäi ja ensimmäinen pokaali lähti palkintona kotiin! Olen tosi ylpeä Viivistä!

Ei kiinnosta poseerata

Onko tämä ruokakuppi?

PS. Palelluimme molemmat pahasti kisoja seuratessa. Ja viimein Viivin pohjavilla alkoi kasvaa seuraavana päivänä...

Katja ja Viivi

Karvaton teini

Viivi oli sisaruksistaan ensimmäinen, jolle kasvoi kunnon turkki. Jo ihan pienenä neidin valkoinen leijonanharja herätti paljon kehuja. Mutta minne se harja katosi?

Kuukausien karvanlähdön tuloksena hankin uuden imurin. Joka paikasta kämppää löytyy tuppo jos toinenkin. Ja furminaattorille on ollut käyttöä...

No, tuloksena neiti on melkein naku. Kyljet vilkkuvat, harjaa ei ole, maha on jälleen pinkki ja paljas kuin pennulla. Koko koira näyttää kutistuneen puolella (vaikka todellisuudessa lihotuskuurin ansiosta painoa on kertynyt lisää reilu kilo!).  Useamman kerran viikossa tulee mieleen ajatus: "onko tämä normaalia?" Mutta eipä Viivi ole ainoa narttu, jolla ensimmäinen karvanlähtö on näin raju. Tässä yhdistyy nyt varmasti ensimmäiset juoksut, kuuma kesä ja pentukarvan vaihtuminen aikuiskarvaksi. 

Kuukausi sitten ostin turkille ja ihon hyvinvointiin suunnattua öljyä, jota Viivi mieluusti latkii päivittäin ruoan seassa. Jospa öljy kiihdyttäisi turkin kasvua? 

(c) Mari

(c) Mari

(c) Mari

(c) Mari

Karvaton tai karvallinen, silti maailman kaunein ja rakkain koira!

Katja ja Viivi

KoiraNet

Nyt se on sitten virallista... Viivi on terve. Selkä normaali, kyynärät 0/0 ja polvet B/B. Nyt ne ovat virallista tietoa, mustaa valkoisella ja bittejä nettiavaruudessa. Taimitälie.

Viivi on terve!! Olen niin onnellinen!

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI36903%2F13&R=88

Katja ja Viivi

Kuvaukset

Matka Kokkolasta Ouluun oli raskas, mutta vaivan arvoinen. Oulun Animagissa sai hyvää palvelua ja koin oloni luottavaiseksi. Lääkäri tutki ensin Viivin sydämen (terve!), polvet (terveet!) ja sitten silmät (terveet!). Silmistä löytyi kuitenkin monia ylimääräisiä ripsiä sekä ylä- että alaluomista. Olin tietoinen ripsistä, muutamia olen nyppinytkin pois pinseteillä. Lääkäri kuitenkin sanoi, että jäljellä olevat ovat niin hentoja ja pieniä, ettei niiden pitäisi vaikuttaa elämään millään tavalla. Toivotaan, että asia todella on näin.

Silmien tutkimisen jälkeen Viiville pistettiin takapuoleen rauhoittavaa -eikä aikaakaan kun karvavauvani kuorsasi sylissäni. Lääkäri nosti hänet omille käsivarsilleen ja jutteli mukavia, mutta Vippe katseli vain minua silmät hieman raollaan...  Pahaa teki katsella, kun koira kannettiin toiseen huoneeseen. Itse menin odotushuoneeseen istumaan ja panikoimaan.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen lääkäri haki minut. Viivi oli kuulemma heräämössä ja pääsisin hänen luokseen ihan kohta, mutta ensin menisimme katsomaan kuvat. Lääkäri näytti jokaisen kuvan näytöltä yksitellen, samalla selittäen. Kaikki kunnossa! Lonkat arvioitiin B/B, mutta ne olivat kuulemma oikein terveet ja niiden puolesta saisimme harrastaa ja tehdä mitä ikinä haluaisimme. "Näillä lonkkien puolesta koira elää pitkän ja terveen elämän." Lonkkamalja olisi kuitenkin saanut olla hieman syvempi.

Viivi ei meinannut millään malttaa herätä tähän päivään. Kun jalat kantoivat, kävelimme heräämöstä odotushuoneeseen (hieman horjuen). Neiti laittoi oven vieressä pepun maahan, istui kaikkia ihmisiä ja eläimiä katsellen ja päätti alkaa ulvoa. Koko odotushuone naureskeli meille, ja vastaanottotiskin hoitaja sanoi, että se taitaa olla perjantai-krapula nyt... Jos joku on perjantaina kahdelta iltapäivällä krapulassa, on minun mielestäni kyllä syytä huolestua ;) Viivi oli jo loppuillasta virkeä, kunhan nukkui muutamien tuntien automatkan.

Jostain syystä meiltä veloitettiin enemmän kuin mitä sähköpostiin aiemmin kalahtanut hinta-arvio oli luvannut. Asia suoraan sanoen _ärsyttää_, sillä en ollut huomioinut budjetissani edes sitä, että kennelliiton viralliset lausunnotkin maksavat vielä 92 euroa. IHAN TAJUTONTA!

...Virallisia tuloksia odotellessa.

 

'

    

Nämä ovat nyt siis ne ihan aidot ja oikeat kuvat. Jos joku näistä ymmärtää ja osaa tulkita, antakaa kuulua! Mieluusti kuulisin jotain arviota/mielipidettä.

Katja ja Viivi                                                                                                                                     

Jännitys tiivistyy

Huomenna koittaa päivä, jota olen miettinyt ja murehtinut etukäteen aina pennun ostosta saakka. Viivi alkaa lähennellä 1,5 vuoden ikää, ja nyt on tullut aika kuvauttaa ja tutkia neiti virallisesti. Huomenna siis suuntana Oulun Animagi... Siellä Viiviltä tutkitaan silmät ja sydän, sekä kuvataan selkä, polvet, kyynärät ja lonkat.

Eniten minua pelottaa rauhoittaminen. Mitä jos jokin meneekin pieleen, eikä Viivi enää herääkään? Toisaalta, todennäköisyys rauhoittamisen epäonnistumiseen (ja vakaviin seurauksiin) on todella minimaalinen. Kannattaako tällä pelolla siis vaivata päätään tässä vaiheessa? Ei. Aiheutan itselleni vain vatsahaavan...

Ja sitten, ne tulokset... Tiedossa on, että Viivillä on ylimääräisiä ripsiä: olenhan nyppinyt niitä pois useammankin. Sydämen uskon olevan kunnossa. Mutta entä lonkat, polvet, kyynärät, selkä? Tiedän liian monta tarinaa, joissa täysin oireettomalta koiralta onkin löydetty D- tai E-lonkat. Mitä jos...? Annoinko Viivin liian aikaisin alkaa kävellä portaita? Annoinko sen hyppiä liian pienestä sänkyyn/sohvalle ja alas? (Vai onko näillä asioilla edes oikeasti merkitystä?)

Googlesta pöllitty

Syy pelkoihini ei ole täysin aiheeton, sillä neiti on arastellut takapäätään jonkin aikaa. Kaksi kertaa takajalat ovat menneet kramppiin, joka on lauennut hieronnalla. Hieroja totesi takapään olleen aika jumissa. Ensi viikolla olemmekin menossa fysioterapeutille tutkimaan, onko jotain oikeasti vialla. Mutta mitä jos vika onkin selässä tai lonkissa? Jos ne ovatkin ihan sekundaa? Jos Vippe kärsiikin kokoajan järkyttävistä kivuista, joista se ei pysty minulle kertomaan?

Huoliani hälventää se fakta, että Viivi on ollut aivan ihana oma itsensä viimeaikoina  -ja jopa tavallista leikkisämpi. Koira, joka ei voisi vähempää kiinnostua leluista, on muutaman kerran kantanut tennispallon minulle ja suorastaan vaatinut leikkiä! Varsin vallaton vekara. Ja etevä toko-koira!

Mutta huomenna ollaan jälleen viisaampia... Kun saamme tulokset kouraan, ainakin tietää mihin suuntaan edetä. Tällä hetkellä olo on epävarma ja huolestunut. Onko kaikki hyvin ja pitäisikö olla huolissaan? Vaikka uutiset olisivatkin huonoja, ei ainakaan tarvitse enää elää epävarmuudessa, vaan voimme suunnata katseet kohti tulevaisuutta.

Katja ja Viivi