Maailman ihanin kaksikko

Ihanan piristävä kävely pakkaslenkillä, avautumisia parhaimmassa seurassa.. Nää on just niitä asioita mistä jää aina niin raukea mieli itselle kuin koirallekkin.  Taavi aivan varastoituneesti väänsi taas Viivin kans sellasta rallia, tuntuu ettei sitä saa nykyään edes väsytetyksi näiden lenkkien jäljeltä! Voi kumpa jo pian päästäis siihen omaan agiin, täytyy kyllä keksiä joku eri lajin kurssi keväälle että malttais odottaa, tänään ainakin sovittiin että kun ilmat hieman lämpenee lähdetään etelään paimentamaan. Mutta jotain muutakin tähän vielä mahtuisi, pitää pohtia :-)

Ennen lenkkiä käytiin taas piipahtamassa mustissa & mirrissä, molemmille koirille lähti mukaan uudet valjaat, ihan eri tarkoituksiin tosin. Kävin vaihtamassa taaville kokoa pienemmät ja nyt näyttää siltä että pitää käydä uudelleen vaihtamassa kokoa isommat, tuntuu vaan ettei nyt enään kehtaa.. Jos mä huomenna siellä sit käyn. Otin vaihdon yhteydessä pari puruluuta joista toisen annoin koiralle just hetki sitten, taidettiin löytää joku uus kiva tapaus, mikä on aina hirveen hyvä juttu!

Taavissa on hassua se, ettei se välitä oikein luista. Musta se on outoa ja samalla harmillisen haastavaa koska on kuitenkin niin tärkeetä että työstäis niitä hampaita jollain. Kokeilin jossain vaiheessa barffaamista, mutta se kaatui lopulta siihen ettei mulla todellakaan riittänyt niihin kunnon lihamääriin pakastintila ja tällä ei millään meinannut vatsa sopeutua siihen ruokaan, aina sai herätä vähän peloissaan että millä matolla on tänä aamuna kuraiset jätökset. Kuitenkin koska kuivat puruluut ei miellä millään mene kaupan, päätin että pidän pakkasessa jotain raakaa naposteltavaa mitkä ajaa edes osittain tämän asian. Mulla on ollut paljon naudan putki/ydinluita (en oo ihan varma mikskä niitä varsinaisesti kutsutaan) ja tällä hetkellä pakkasessa on kanankoipia, ihan senkin puolesta että niistä ei edes meinaa mennä vatsa sekaisin vaikkei muuten ole raakaa enään syötykkään. Mutta nyt oli suurta plussaa, että tuo kuivakin puruluu jonka m&mstä toin on mennyt kaupaksi ja koira jopa palaa sen kimppuun, toivottavasti ei ole hetken huumaa.

Yhdeksältä aamulla soitin kiivaasti vakio eläinlääkärille. Sitä on niin hankala tavoittaa, mutta päätin että tämän päivän vielä yritän soittaa. Vihdoin tärppäsi ja sain meille rokotusajan ensi viikolle. Sovittiin puhelimessa että keskustellaan paikanpäällä joukkotarkistus asioista joita tämän alueen ryhmänä ollaan tiedusteltu ja pohdittu. Itse menisin tietysti mieluiten sinne joka on jo tuttu, ja lähempänä sekä ammattitaidon todella tuntee. Mutta voi olla että lähden ryhmän mukana ylivieskassa piipahtamaan.

Kertaalleen jo ilmoittauduin joukkotarkistuksiin jotka olis järkätty nyt helmikuun alussa oulussa, mutta peruutin sitten oman osuuteni huomatessa ettei joukkoalennus ollut paria kymppiä suurempi. Tuosta rahasta menisin mielummin sitten kun itselle on parempi aika vaikka yksinkin. Omalla alueella ei ole mahdollisuutta tehdä silmätarkastusta, ja oonkin pohtinut että kävisinkö Oulun akuutissa ottamassa koko paketin (lonkat+kyynärät+polvet+silmät) kerralla, itsekseen kun itselle parhaiten sopii. Vai nyt sitten tällä porukalla (lonkat+kyynärät+polvet) ja esim silmät+sydän joskus jossain erikseen, myöhemmin? Ei mulla varsinaisesti nyt kiirettä oo, mutta omaksi aikarajaksi löin että kunhan kesään mennessä saisin tarkastettua.

Kuvista tuli tosi Taavi painoitteisia kun mulla ei oo vielä hanskassa Viivin poseerauksen kontrolloiminen. Sitä täytyy opetella! Tämmöstä liirumlaarumia tältä päivältä, kuvituksena tosiaan aamupäivän piristävä pakkaslenkki. Taavilla naama niin kauheessa hurteessa kun pitää sukeltaa lumessa ja viivi roikkuu poskissa ja kauluksissa lenkin ajan, ne pääsee sitten jäätymään tuollai hassusti.

Mua vaivaa mun kameran värisäädöt, pitää tutkia sitä. Nää on ällön värisiä mun silmiin.