Ja täytyy sanoa, että ylioppilaskirjoitukset eivät ole mikään läpihuutojuttu. Kirjoitin kaksi ainetta syksyllä ja nyt keväällä loput kolme. Luin, katsoin dokumentteja, pänttäsin, tuskailin, mutta lähinnä stressasin että "mitä jos en saakaan nukuttua" tai "mitä jos pyörryn jännityksestä" tai "mitä jos saan migreenin kesken kaiken." Katastrofiajatukset yrittivät välillä vallata mieltä ja jännitys englannin kirjoituksissa oli aika valtava.. Mutta muut menivät ihan hienosti. (Toivottavasti ylioppilaslautakunta saa PALJON PYYHKEITÄ englannin yo-kokeesta, joka oli ihan VITSI.) Mikä olisikaan ihanampaa kuin raahautua iltapäivällä kaikkensa antaneena kotiin ja vastassa on ihana Viivi, joka tervehtii korvat luimussa heti ulko-ovella? Neiti selvisi hienosti yksinäisistä tunneista ja "korvaukseksi" olemmekin kiertäneet ahkerasti ulkolenkeillä tapaamassa uusia ja vanhoja koiratuttuja. Parista seikkailusta voitte lukea alempana Kirsin postauksista...
Viivin kanssa on nyt kolmet rally-harjoitukset takana. Voi että me tykätään! Viivi on aivan mahtava, seuraamista ei edes tarvinnut opettaa ja keskittymiskyky on aivan valtaisa... Itselläni taas on rutkasti opeteltavaa. Palkkaan huonosti, en osaa palkata liikkeestä, sotken hihnan kanssa (miksi se pitää edes olla...) ja olen muutenkin suurimmaksi osaksi älyttömän nolo köntys. MUTTA täytyy olla armollinen itselleen, enhän vähän aika sitten edes tiennyt koko lajista. Onneksi sentään koirani on luonnonlahjakkuus, täydennämme sopivasti toisiamme ;) Harjoitusten jälkeen sekä koira että omistaja ovat ihan puhki...
Muuten viimeaikoina olen taistellut muutaman kerran teini-Viivin kanssa (ihana murrosikä), tavannut paljon Kirsiä&Taavia sekä Maria&Oliveria, totuttanut Viiviä moppiin (se vasta kamala olikin), käynyt iltalukiossa (filosofia=hepreaa) ja testannut tunnollisesti kevään uutuusjäätelöitä. Nyt ohjelmassa on hakua yliopistoihin ja AMKiin, rallytokoilua, muutaman pakollisen lukiokurssin suorittamista ja lopulta kesällä valmistun ylioppilaaksi! Suoritan tänä keväänä myös tutkinnon yksinlaulusta, jota olen opiskellut useita vuosia. Tulevana viikonloppuna Kokkolassa järjestetään agility-kisat, joita tarkoitus on mennä seuraamaan lauantaina ja sunnutaina. Tai ainakin jompanakumpana. Kaikkea kivaa siis tiedossa!
Ihanaa, että voi ajatella jotain muutakin kuin homeisia tenttikirjoja!! Tai ripulisia pyllykarvoja...
PS. Viivi on ollut aika hellyydenkipeä. Voisiko se olla merkki lähestyvistä juoksuista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti