White Cat's Paw --> Cat Paw Print

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Rally-tokoilua

Minulla ja Viivillä oli oikein mukava ja shelttien täyttämä sunnuntai-päivä! Tapasimme Oliver-shelttiä (Oliverin blogi) ja herran omistajaa Maria. Illalla lähdimme kaksikon kyydillä vielä rally-tokoharjoituksiin

Viivin ja Oliverin tapaaminen oli oikein mukava, mutta yllättävä: koirat olivat kuin olisivat aina tunteneet. (Karvaturrit ovatkin kaukaista sukua toisilleen, ehkä siinä syy?) Kaverukset vain kulkivat ees taas nenä kiinni maassa ja haistelivat, välillä intoutuivat hieman jahtaamaan toisiaan. Kuvia tapaamisesta löytyy Oliverin blogista!

Rally-toko oli oikein mukava kokemus sekä minulle että Viiville. Viivi on maailman helpoin motivoitava: ruoan avulla neiti tekisi mitä vain. Rakensimme oman lyhyen rally-tokoradan varsinaisen harjoitteluradan viereen, mutta lopuksi uskaltauduimme kokeilemaan jo varsinaisenkin radan kylttejä. Minun suurin ongelmani oli palkitseminen: unohdin palkitsevan käden roikkumaan puolitiehen, jolloin Viivi oli epävarma saako se palkkaa vai ei ja alkoi hyppiä kättä kohti. Täytyy tosiaan treenata, että muistan nostaa käden ylös ja antaa se alas vain silloin, kun aion palkata. Viivin ongelma oli (ja on) siinä, että neiti ei millään meinaa ymmärtää, miten istua viereen. Vivve haluaisi aina istua eteeni tai muuten vain väärään suuntaan kääntyneenä. Siinäpä meille haastetta. Harjoitukset ovat kerran viikossa ja ajattelin, että jatkaisimme nyt säännöllisesti harjoituksissa käymistä. Kiva, että lajista on vihdoin tulossa virallinen!



Eilen oli vuorossa vierailu Mustiin ja Mirriin Taavin ja Kirsin seurassa. Tarkoituksena oli sovitella karvakuonoille kurapukuja. Viivi ei nauttinut vierailusta  himpun vertaa ja täytyy sanoa, että itselläkin valui tuskanhiki. Sovitimme kolmea eri pukua ja loppujen lopuksi emme edes ostaneet mitään. Vivve vaikutti kotimatkalla hieman loukkaantuneelta (kukapa koira tykkäisi vaatteita sovitella), mutta oli pian taas oma ihana itsensä. Taavi ja Kirsi tulivat vielä hetkeksi kyläilemään ja koirakaverit pistivät sellaiset leikit pystyyn, että ei ole hetkeen nähty. Nauroimme Kirsin kanssa kuin viimeistä päivää. Ystävyys on paras asia maailmassa!

Tälläinen olisi toiveissa. Hinta vain kirpaisee...




Mutta loppujen lopuksi... Tarvitseeko koira kurapukua? 


Nyt ylioppilaskokeisiin valmistautumista! 
Katja ja Viivi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti